Viihtyisää asumista vähemmällä öljyllä

Lämmöllä 1/2014
Kategoriat:
Avainsanat Kategoriat Aurinkokeräin Öljylämmitys Vesitakka

Seppo ja Sinikka Naukkarinen olivat syksyllä 2012 ottaneet käyttöön öljyn rinnalle aurinkolämmön sekä vesikiertotakan. Hybridiratkaisu osoittautui nappivalinnaksi.

Viime vuoden ensimmäisessä Lämmöllä-lehdessä vierailtiin espoolaisen Naukkarisen pariskunnan kotona. Seppo ja Sinikka Naukkarinen olivat syksyllä 2012 ottaneet käyttöön öljyn rinnalle aurinkolämmön sekä vesikiertotakan. Hybridiratkaisu oli nappivalinta: viimeisten 15 kuukauden aikana öljyä on kulunut hitusen päälle 1 000 litraa.

-Olemme todella tyytyväisiä uuteen ratkaisuun. Ensin hieman mietitytti, että mahtaakohan järjestelmäuudistus koskaan maksaa alkuinvestointiaan takaisin, mutta ihan turhaan. Tällä menolla investointi on ”tienattu” viidessä vuodessa, sanoo Seppo Naukkarinen.

Öljysäiliö täytettiin uudistuksen jälkeen ensimmäistä kertaa syyskuussa 2012. Seuraava täyttökerta olikin vasta vuoden 2013 joulukuussa. Säästö on huomattava, sillä aiemmin öljylämmitys kulutti 230 neliön talossa noin 3 000 litraa vuodessa.

Naukkaristen talon katolla on kolme 1,5-neliömetrin aurinkokeräintä, jotka antavat lähes ilmaista energiaa ainakin huhtikuusta lokakuulle. Lämmitysjärjestelmään kuuluu 400 litran varaaja, ja takan vesikierukoissa kiertää 50 litraa vettä. Varaajan tuottama lämpö menee öljykattilaan ja sitä kautta lämmitykseen.

-Takka tuo sekä lämpöä että viihtyisyyttä. On mahtavaa nauttia kaikessa rauhassa elävästä tulesta esimerkiksi saunomisen jälkeen. Lisäksi järjestelmä on toimintavarma ja joustava. Kun olemme poissa kotoa, öljy hoitaa lämmityksen automaattisesti. Kun olemme kotosalla, virittelen takkaan tulen noin 10- 11 aikaan aamupäivällä, Seppo Naukkarinen kertoo.

Puuta kuluu vuodessa noin 5- 6 mottia. Naukkariset eivät ota stressiä lämmitysasioista, eikä takkakaan vaadi juuri huoltotoimia tuhkien siivoamisen lisäksi.

-Päivän mittaan heittelen muutaman ison klapin palamaan ja sillä selvä. Klapien poltosta on tullut vähän samantyyppinen rutiini kuin parranajosta, kuittaa Naukkarinen.

Teksti: Marja Berisa